Spices, Species and Poetry Petrol Reviews:
Progarchives.com 08.05.2008
Progarchives.com 07.05.2008
Meteli.net 22.05.2008 (FIN)
ragazzi-music.de 28.05.2008 (GER)
proggnosis.com 28.05.2008
Rumba 13.06.2008 (FIN)
Suomen Kuvalehti 13.06.2008 (FIN)
Soundi xx.06.2008 (FIN)
Helsingin Sanomat, Nyt-liite 20.06.2008 (FIN)
Karjalainen 24.06.2008 (FIN)
Ilkka 28.06.2008 (FIN)
Unik Paper XX.06.2008 (FIN)
progressive.homestead.com XX.06.2008
Sound and Image XX.06.2008 (GER)
RCN Magazin XX.06.2008 (GER),(ENG)
OX-Fanzine XX.06.2008 (GER)
Sue XX.07.2008 (FIN)
Weltmusik-Magazin 17.07.2008 (GER)
The Scourger's Reviews of Finnish Rock Recording 18.08.2008 (ENG)
Guitars galore xx.08.2008 (GER)
Salon seudun sanomat 23.08.2008 (FIN)
Artrock.se xx.09.2008 (SWE)
Kaleva 25.09.2008 (FIN)
Progressive Area 13.10.2008 (FRA)
Hifimaailma 27.10.2008 (FIN)
merlinprog.com xx.xx.2008 (NOR)
mwe3.com 14.01.2009
arlequins.it xx.xx.2008
progwereld.org 15.11.2009 (Dutch)
Background Magazine 12.11.2009
Progarchives.com 08.05.2008
What a giant leap by Jeavestone !
Whereas Mind The Soup is a promising, yet somewhat inconsistent compilation of songs from the group's early career, Spices, Species and Poetry Petrol is a similar jump onto another, higher level, that Gentle Giant made when they after their eponymous debut released Acquiring The Taste. There is another similarity with ATT: the title track is a shortish scherzando instrumental, and co-incidentally Jeavestone's new album also contains a short instrumental called Erg, that brings Giant's tune to mind.
On this album, Jeavestone brings back all the nice and good things from their past influences and mix them with modern-sounding rock music with a lot of small, interesting details, nice tone colours of acoustic instruments, playful melodies, powerful riffs, fine vocal works, even humour (The Power Of Swankle™) - and out of the hat jumps an album that any prog fan longing for the good old Seventies but rather hoping for a better 2000's will find as a most satisfying effort. There is more jazzy feel than on the debut, an expansive variety of instruments used with purpose and skills, and Jeavestone's first proper multi-movement epic - and yet they are rocking out, like on Plastic Landscaper or Your Turn To Run.
With Spices, Species and Poetry Petrol, Jeavestone raise the bar for themselves to such heights that if they can go further from this, I'll guarantee their next album five stars. In the meantime, you shouldn't waste your time: get this fantastic album into your hands now.
4.49/5 OT Räihälä
Progarchives.com 07.05.2008
What a wonderful CD i have on my hands and soon in my player. The cardboard covers are great. Quite psycedelic themes and there is a hilarious little comic book too (it's about the adventures of the line-up. In the first issue the pages are on wrong order because someone in the label messed it up I think).
Ok, the disc is in the player now and I'm excidet! ¡Quela Puente! is the first track and it starts with nice melodica(?) and flute. Throuh the album there is a intelligent use of other instruments too like a oboe, a vibraphone, a clarinet and the strings. What an harmony.
There is only a little minus and it is Erg (0:39). It isn't bad but sounds little bit like a filler.
I think that Spices, Species and Poetry Petrol is more jazzy and progressive than the first Jeavestone's album Mind the Soup. Very mature performance from this finnish group with a lot of potential and skill.
(Sorry about my probably bad english but the album is still great!)
4.5/5 Tsamowahr
Meteli.net 22.05.2008
Jeavestone on suomalaisella musiikkikentällä jäänyt aivan syyttä pimentoon. Yhtyeen progressiivinen rock'n roll on äärimmäisen taidokasta, mutta sävellykset on nostettu soittotaidoilla elvistelyn sijaan ykkösasiaksi. Spices, Species & Poetry Petrol jatkaa siitä, mihin taidokas debyytti Mind The Soup jäi. Se on entistäkin melodisempi, mutta omalla tavallaan myös kierompi kokonaisuus.
Albumin keskivaiheille sijoittuva Daytime Escape / Veijo The Rattlesnake kiteyttää yhtyeen vahvuudet tiukasti yhteen pakettiin. Bändi pystyy hempeilemään kauniisti, mutta myös tylyttämään tiukoilla rockriffeillä, joita se uskaltaa junnata niin pitkään, että radiobiiseihin tottunutta kuulijaa hirvittää. Täyteläinen soitinmaailma kruunataan vielä monipuolisilla stemmalauluilla ja avot.
Von Hertzen Brothers on nostanut progressiivispsykedeelisen rockin maallikoidenkin tietouteen. Jeavestonella on varmasti mahdollisuudet samanlaiseen menestykseen, jos tähdet vain ovat bändille suotuisat. Yhtyeen groove on niin hyvä, että vaikeat biisirakenteet eivät tunnu mämminsyönniltä, vaan uppoavat alas kuin huurteinen olut kesäpäivänä .
4/5 Henry Turunen
ragazzi-music.de
Ihr freakiger Auftritt auf dem Würzburger Freakshow Artrock Festival hat nicht nur dem lockeren und mitgerissenen Publikum viel Freude bereitet, sondern auch der Band selbst. Ihre erste CD war danach wie vom Erdboden verschluckt und nur durch blöd endlose Recherche zu bekommen. Schön, dass die Band, die das Event stolz auf ihrer Webseite listet, jetzt ein echtes Label im Rücken hat, dass nicht nur die Band in vielen Wohnzimmern ankommt, sondern auch, ähm, ja, in noch mehr Wohnzimmern.
Am neuen Werk hat vermutlich Artrock-Freak Charly, nun, zumindest Teilschuld. Wie er damals durchs Auditorium seines Festivals hüpfte und "Rock'n'Roll" brüllte, in Obelix-Hosen, da hat die Band sich gewiss gedacht, hier haben wir Prog, da haben wir Rock'n'Roll. Auf der einen Seite sind wir zwar Künstler, auf der anderen Seite kommen wir aus Finnland, in unseren Adern fleucht und kreucht Wikingerblut. Da müssen wir also authentische Musik machen und die nennen wir fix: Prog'n'Roll.
Wohl getan! Wie die Musik zeigt. Es rockt zum Mähneschütteln, es jazzt und folkt, es ist komplex und aufwendig und unterhaltsam und herausfordernd, kurz gesagt: das ist brillante, Quatsch, GEILE Musik!
Viele Kleinigkeiten gehen erst am Ohr vorbei, so etwa das kurze "Au" der Banddame, der jemand wohl auf den Popo geklopft hat und sie dann mit verschmitzt-grimmigem Gesicht angrummelte. Klingt!
Die Musik ist unglaublich facettenreich. Alles zu erwähnen ist nicht drin, Überraschungen müssen bleiben: nur soviel: Song Nummer Drei ist abgedrehter Zappa/Keneally-Stuff zum Schmunzeln, da gibt es Rock'n'Folk'n'Prog mit allen möglichen Drehungen und spaßigen Erlebnissen, die künstlerisch grandios in Szene gesetzt werden. Wenn wir denken, das wäre alles nur ein großer Spaß, irren wir, meint Old Wabble. Die Band schläft jetzt sehr gut, nach der anstrengenden, endlosen Arbeit. Sie haben fast perfektionistisch jede Sekunde mit dem besonderen Extra ausgefallener Ideen und schräger Motive angefüllt, und dabei eine exzellente Handwerklichkeit an den Tag gelegt, dass die technische Einspielung nur brillant genannt werden kann. [Der Mantei wieder!]
Song Nummer Vier: nach der akustischen Einstimmung folgt ein CSN&Y-Chorgesang, der das schlaffe Außengewebe zum Gänsehäuten bringt. Ein Cello drauf und noch einmal von vorn. Wahnsinn! Diese fünf Minuten mit Geigen, Cello, Gitarre und Jazz-Rhythmus unter der Fuchtel von melodisch grandiosem Bass und dezentem Schlagzeug ist den Prog-Orden in Silber wert! Darauf folgen 8 Freak-Minuten, Prog-Folk, die mit pseudoorientalischem Kauderwelsch beginnen und dann ein unglaublich harmonisches Motiv entwerfen, das glatt auf den echten 70ern stammen könnte.
Jeavestone bewahren sich auf dem neuen Werk ihren burschikos charmanten Humor, den sie auf der Würzburger Bühne offenbarten, hingegen auf der ersten CD noch nicht so definitiv drauf hatten. Jazziges, wunderschöne Gesangsharmonien, Balladen, freakiger Prog'n'Roll, mal ein flotter kurzer Kracher zwischendurch - hier ist immer was los, zwar wird's gegen Ende der Platte gemütlicher und ruhiger, aber es bleibt gut. Das 10-minütige "The Brief" ist nicht allein der Höhepunkt, so was gibt es immer wieder auf der Platte.
"Spices, Species and Poetry Petrol" ist nicht nur extravagant ausgefallen, was hin und wieder auch mal zu Gunsten düster-heller und gar lieblicher Motive wegfällt und Streicher zur akustischen Gitarre präsentiert, sondern auch sehr sympathisch und beglückend. Vor allem: es rockt! Und für Freunde ausgefallener Instrumente sei angemerkt: es gibt Vibraphon!
VM
proggnosis.com 28.05.2008
Jeavestone made it! This Finnish band has produced an unbelievable album full of happiness & musical surprises. Band's own definition of their music is prog'n roll. I'd add the word psychedelic. Someone would easily add a few more, so rich is the musical terrain of this album.
Finnish prog bands have been mostly known of their gloomy atmosphere with a recognizable "Finnish" sound. This music is far from it. This music is international - or should I say multi-international. The range of apparent musical influences is impressive. Too often this ends up with a catastrophe but Jeavestone has managed to keep their sound fresh and original.
Somehow the small Nordic cities seem to be capable of producing interesting prog. A good reference point is Swedish newcomer, Black Bonzo from Skellefteå , a small town at the cost of the gulf between Finland and Sweden. Jeavestone comes also from a small costal town of Kalajoki, just at the opposite side of the gulf, in the more-or-less-nowhere-part of Finland. Beardfish or Moon Safari are also examples of this phenomenon.
The musicians are young, all under 25. The singer & guitarist Mickey Maniac mentioned in a radio interview that his main influence is The Beatles, not the prog giants. According to him they simply play what they feel. All compositions come out intuitively without any conscious musical role models. This is hard to believe but still I'm tempted to do so.
The playing is naturally amazing throughout the album. There are woodwinds and string arrangements and what not. Jim Goldworth's singing is also superb which is really surprising, having heard the guys talk in the radio where they were just shy guys from the country, not being able to say anything too interesting in their 3-word sentences. Music is definitely their thing, not talking.
About the music itself: The Plastic Landscaper is a full-blooded psychedelic song, actually a perfect summer-hit. I'd Be Your Weakness sounds much like CSNY, only that the band - according to Matti Kervinen from the record company - has never listened to them. Daytime Escape/Veijo The Rattlesnake is the absolute peak of the album - an 8-minute mixture of peace and ecstasy ending with a GG-ish nirvana. Rapists Tango and Your Turn to Run are absolute killers. The last one is loaded with changing moods and astonishing surprises. The finishing song is a mini-epic devided in three parts. All this forms a fine work of art, the kind that only a complete fool would ignore.
Don't be one.
Jean
Rumba 13.06.2008
Hämyisän hulvatonta progepsykedeliahippailua.
Merkit ovat pahat: hipinnäköisten tyyppien ylivärikkäisiin kansiin on pakattu levy, jonka aitoon 60-luvun psykedelia-henkeen vaikealukuisesti kirjatut biisinnimet ovat hassuja.
Itse kappaleet kertovat esimerkiksi Swankle -nilkankiillotusaineesta ja Veijo-nimisestä käärmeestä. Lukuisien oboe-, viulu- ja tiesmikä-vieraiden lisäksi bändissä on huilisti ja sen musiikissa on folk-vaikutteita.
Vastoin kaikkia tässä valossa luotuja olettamuksia Jeavestonen toinen levy on oikein mainio.
Spices, Species and Poetry Petrol kauhoo korville progressiivista psykedeliaa ja hassutupakilta tuoksahtavaa sumuilua runsaskätisesti.
Bändin ote on kuitenkin ehtaa asiaa. Vaikka biisit ovat vaihtelevia tunnelmiltaan, eteeriset osiot rullaavat yhtä vaivattomasti kuin fuzz-pitoiset rock-osuudetkin. Huilu ja rikas "ylimääräinen" instrumentaatio tuovat soitinpalettiin mehukkaasti lisäväriä, lähinnä iloisia ja kepeitä kukkaissävyjä.
Kappaleiden elämänmyönteinen tunnelma välittyy hienosti ilmavan luomuotteen sekä paikoin huuruisempaa Beatlesia tai alkupään Pink Floydia muistuttavan meiningin ansiosta. Kuivakan perinnetietoinen tuotanto kytkee levyn oivasti ajattomuuden jatkumoon.
4/5 Kimmo K. Koskinen
Suomen Kuvalehti 13.06.2008
Värikäs proge-tulokas
Kalajoen hipit yllättävät kokeellisella prog’n roll -ilottelullaan.
Tyylilajistaan huolimatta Jeavestone ei sorru tekniseen kikkailuun. Pääosassa
ovat melodiset kappaleet, moniääninen laulu ja laajalla soitinarsenaalilla
toteutetut sovitukset. Yhtye ei ole tekemässä pastisseja esikuvistaan
Jethro Tullista tai Gentle Giantista. Soundi on raikas ja mielenkiintoinen.
Yksi alkuvuoden helmistä.
Antti Karkiainen
soundi xx.06.2008
Lähes kymmenvuotiaan kalajokelaisen Jeavestonen musiikkiin liitetty termi prog’n’roll on poikkeuksellisen osuva.
Jo Mind The Soup -debyytillä (2005) hämmentäneen orkesterin tuore albumi on kansiensa psykedeelisestä
visualisoinista lähtien hillitön tyylien kaleidoskooppi.
Soinniltaa mielyttävän pehmeän Spices, Species And Poetry Petrolin tarjoamassa runsaudensarvessa voi
kuulla Yesin, Gentle Giantin, King Crimsonin ja Van Der Graaf Generatorinkin progeisia kaikuja sulassa sovussa lievän
etnisyyden ja suoraviivaisemman rockmätön rinnalla.
Jeavestonen ansioksi on luettava , että bändi panostaa ryhdikkäisiin ja perusinstumentaation päälle
aistikkaasti maustettuihin biiseihin turhamaisen utuilun sijasta. Albumi kutoo vaikutteensa luontevasti yhteen silloinkin
kun I’d Be Your Weaknessin lauluharmoniat lähestyvät Crosbt, Stills, Nash & Youngia tai kun The Power Of
Swankle™ muistuttaa vibrafoneineen ja juontajineen alkuaikojen Frank Zappasta.
Jeavestone ja Spices, Species And Poetry Petrol eivät astu harhaan edes kastanjettien siivittämällä
leikkisän monipolvisella Rapist’s Tangolla.
3/5 Pertti Ojala
Helsingin Sanomat
, Nyt-liite 20.06.2008
Uusprogea
Niin sanottu uusproge kärsii yleensä sydämettömyydestä tai nostalgiasta.
Dream Theaterin kaltaiset metallivaikutteiset yhtyeet nojaavat liikaa kikkailuun, kun taas perinteisyyteen pyrkivät bändit kuulostavat usein jonkin vanhan suuruuden jäljennökseltä.
Kotimainen Jeavestone tarjoilee toisella levyllään enemmän nostalgiaa kuin kikkailua, mutta ensisijaisesti yhtye tekee vaikutuksen omaleimaisen humoristisella otteella. Siitäkin huolimatta, että stemmoissa soi Yes ja siellä täällä kuuluu Wigwam.
Jeavestone ei toki ole puhdasta progea, vaan soinnissa on paljon esimerkiksi folk-vaikutteita. Olennaisinta on kuitenkin musiikin soljuvuus ja kepeys, jotka eivät ole progessa itsestäänselviä hyveitä.
Levy sisältää moniosaisia, rytmisesti mutkikkaita kappaleita, joiden koukeroisuutta ei heti huomaa. Bassonsoitto on harvinaisen eläväistä ja huilusoolot kauniita. Levy päättyy oikeaoppisesti kymmenminuuttiseen järkäleeseen, vieläpä hyvään sellaiseen.
4/5 Tero Valkonen
Karjalainen 24.06.2008
Värikästä kesäprogea
Jeavestone-yhtye on tehnyt raikkaan kesäprogelevyn. Spices, Species & Poetry Patrol on Kalajoelta kotoisin olevan yhtyeen kakkosalbumi.
Levy-yhtiö käyttää määritelmää prog 'n' roll. Kriitikko voisi puhua myös Beatles- ja the Who -henkisestä, ilahduttavan leikkisästä asenteesta raskaitakin elementtejä sisältävän musiikin tekoon.
Jeavestonen polveilevissa kappaleissa piristää erityisesti sähkö- ja akustisten soittimien, mukaan lukien puupuhaltimet, lomittelu. Spices, Species & Poetry Petrolin kuuntelun jälkeen olo on hilpeä kuin hyvän ilotulituksen päätteeksi.
Ilkka 28.06.2008
Hippihappoilua ja rokkenrollia
Kotimaisen väriläiskän Jeavestonen näkemyksellinen esikoislevy Mind the Soup vei orkesterin parisen vuotta sitten kesällä keikalle Saksaan Burg Herzbergin progefestivaalille.
Ajan kuluessa maine on maailmalla kasvanut, joten tuore levy julkaistiin Suomen lisäksi Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Jo Spices, Species and Poetry Petrolin psykedeelinen kansitaide kertoo, mistä on kyse. Levyn raidoilta tulvii riemastuttavaa hippihenkeä, jonka värittäjinä toimivat mm. folk, jazz ja suoraviivaisempi rock.
Kiekolta voi paikoin kuulla yhteyksiä brittiyhtye Incredible String Bandin usvailuihin. Esimerkiksi selloilla, viuluilla ja kauniilla lauluharmonioilla kyllästetty I´d Be Your Weakness viittaa vahvasti Mike Heronin ja Robin Williamsonin aivoituksiin.
Tasavahvasta bändistä erottuu edukseen Angelina Galactique, jonka huilu- ja kosketinsoitintyöskentely värisee ehtymättömästi.
4/5 Juha Seitz
Unik Paper XX.06.2008
Merkillisesti nimetty Jeavestonen kakkosalbumi on hankala tapaus myös sisällöltään. Tyylillisesti musiikki pysyy linjassa halki levyn. Ohjelmassa on kevyesti progahtavaa rockia muutamilla asianmukaisen asiattomilla pärähdyksillä maustettuna. Nilkankiillotusainemainos (!) The Power of Swankle™ lähestyy psykedelisyydessään jopa Gongin ja Frank Zappan hallitsemia sfäärejä, mutta muuten liikutaan turvallisimmilla vesillä. Yleisesti Jeavestonen ilmaisu muistuttaa ennemmin Kingston Wallia ja Von Hertzen Brothersia kuin Daevid Allenin happokestien tuotoksia.
The Plastic Landscaper olisikin VHB:n tekemänä takuuvarma hitti, mutta astetta tuntemattomamman bändin hyppysissä sen potentiaali jäänee valitettavasti hyödyntämättä. Jeavestonen kohdeyleisö taas arvatenkin innostuu enemmän vaikeammin avautuvista raidoista, kuten levyn päättävästä trilogiasta Innocence/Voices of the Shadows/The Relief.
Spices, Species and Poetry Petrol on ammattimaisesti soitettu ja suurimmilta osin myös sävellyksellisesti edustava albumi. Rakennepuolessa tosin olisi parantamisen varaa. Levyn alussa esitellään monenkirjavaa materiaalia, mutta loppupuolella tunnelma muuttuu käsittämättömän yksitotiseksi. Onneksi yhtyeen pistämätön melodiantaju, joka ilmentyy parhaiten huilun noustessa liidaamaan, tekee vähän vaisummistakin biiseistä kuuntelemisen arvoisia.
7/10 JM
progressive.homestead.com XX.06.2008
Jeavestone didn’t lie back in those years, but worked even harder on their sounds, arrangements and on this production. Immediately I noticed a Yes-influence, especially the second track, “the plastic landscaper” as in many of the arrangements (vocal arrangements, the electric guitars making extra touches to the rhythmic melody), while they admit to also a touch of Gentle Giant. But also Zappa in its influence, like on the third track, serious cabaret rock, with a touch of humour. The arrangements are worked out well, almost like symphonic rock, arranged with the same intentions as in between how and why Yes or Zappa arranged their music. Also flutes and melodica and a bit of cello take part of the arrangements.
***' Gerald Van Waes
Sound and Image XX.06.2008
Aus dem FlowerPowerPopArt-Cover geht es ja nicht auf den ersten Blick hervor, aus welcher Ecke der Welt Jeavestone kommen. Und nach dem Durchhören ihrer CD ist man auch nicht viel schlauer. Klingt verdammt nach US-Progressive Rock, ein wenig nach Crosby Stills Nash & Young, manchmal aber auch wie britischen Yes. Und auch die Teilnehmerliste gibt wenig Aufschluss: Namen wie Mickey Maniac, Tommy Glorioso oder Angelina Galactique beispielsweise gehören ja wohl eher ins Reich der Comicfiguren. Das geschulte Auge entdeckt dann aber auf der Rückseite des Covers einen kleinen „hirvi” (finnisch für Elch!). Und an dieser Stelle wollen wir das Rätsel dann mal auflösen: die Spur führt ins fränkische Fürth zu dem dort beheimateten einzigen finnischen Plattenladen südlich der Ostsee namens Kioski. Bevorzugt dort steht „Spices, Species & Poetry Petrol” im Regal. Und nebenan in Nürnberg befindet sich das dazugehörige Label „Nordic Notes”. Finnen sind es also, die sich prächtig verstellen können. Gehandelt mittlerweile als SF-Geheimtipp und wirklich ein cooles Teil. Ausgebuffter Retro-Tüftelrock, wie wir ihn seit Urzeiten nicht mehr gehört haben und ihn eventuell nur noch von unseren Vorfahren überliefert bekommen, die Gentle Giant, Van der Graaf Generator, Babe Ruth oder vielleicht noch King Crimson als Vinyl gehortet haben. Jeavestone sind also die heutige Version davon, eine Weiterentwicklung von Schrubberbeats, heißen Gitarren-Soli, Flötengesäusle und mehrstimmigem Chor-Gesang. Verschachtelte Intelligenz-Musik, der man die Freude am Patchwork-Musizieren in jeder Sekunde anmerkt. Wer den Glauben an komplexe Rhythmik, anspruchsvolle Texte und knifflige Kompositionen noch nicht verloren hat, sollte hier unbedingt mal reinhören. Die finnischen Kenner der Materie halten schon länger grosse Stücke auf Jeavestone.
RCN Magazin (GER),(ENG)XX.06.2008
german:
Würde Jethro Tull heute das Handtuch werfen wollen, sie könnten es getrost dieser 5köpfigen Band aus Finnland überlassen. Damit soll nicht suggeriert werden, dass Jeavestone keinen erkennbaren Eigencharakter besäße. Mit ihrem zweiten Werk zeigen sie, dass sie durchaus über die Fähigkeit verfügen 40 Jahre Rockgeschichte, auf ihre Weise, sinnvoll miteinander zu verbinden – seien es Folk oder Psychedelic Ausläufer, progressive, gar jazzige Elemente oder schlicht eingängiger Pop, die sie mit jugendlicher Frische und einer Brise Humor in Szene setzen. Die verquirlten und doch luftigen Arrangements kommen gerade rechtzeitig zum baldigen Sommerurlaub, den wir nun auch im musikalisch erwärmten Finnland machen können. Wie sang denn einst so schön die Monty Python-Truppe: Finnland, Finnland, Finnland – the country where I quite want to b...
english:
If Jethro Tull would like to throw in the towel, they could confidently leave it to this 5headed band from Finnland. That didn’t mean to suggest Jeavestone wouldn’t offer an identifiable style of their own. With their second creation they show, that they in fact achieved the ability to embrace 40 year of Rock-History in a sensible way – if you think about the Folk or Psychedelic branches, progressive, even jazzy elements they use or just catchy melodies, set in scene with a youthful freshness and a certain sense of humour. These nice mingled and airy arrangements come right in time to hoist sails for our starting summer vacation spending now in a musically heated up Finland. What was Monty Python once pointing out so memorable: Finland, Finland, Finland – the country where I quite want to be...
7,5/9 MR
OX-Fanzine (GER) XX.06.2008
Die Band JEAVESTONE gründete sich 1999 in Finnland und veröffentlichte 2001 eine EP und 2005 das Album "Mind The Soup". Die Band bezeichnet ihre Musik als Prog'n'Roll. Die neun Stücke auf dem zweiten Album "Spices, Species And Poetry Petrol" könnten auch aus einem (freilich noch aufzuführenden) Progressiv-Rock-Musical stammen. In Finnland ist anscheinend alles möglich. Wirklich schlimme Flötensoli und jazzige Vibraphonparts lassen mich an üblen Art-Rock sowie Batikhemden denken, und ich möchte schon abfällig Hippiegedudel schreiben, ja, wären da nicht auch schwere Gitarrenriffs und die überraschenden Samples. Irgendwie klingt immer etwas schief. Die Stücke werden an den richtigen beziehungsweise falschen Stellen unterbrochen. Die rockenden Parts rocken, dank kurzer Breaks mit Flöteneinschüben und/oder Punkriffs, nicht richtig, und auch die hippiemäßigen Teile werden wiederum durch Samples unterbrochen. Also eine gewöhnungsbedürftige, aber sehr ansprechende Mischung aus Carlos Castaneda, Winterscape one, Glam, Easy Listening und Progrock.
(7) Kay Wedel
Sue (FIN) XX.07.2008
1970-luku on taas täällä - ainakin jos uskoo kolme vuotta sitten Mind the Soup
-levyllä debytoinutta Jeavestonea. Kalajoella perustettu bändi kuvailee itse
musiikkiaan "muun muassa brazil-jazzin, folkin ja stonerrockin kimppahalaukseksi". Stonerrockia ei levyllä kuule, mutta progea sitten senkin edestä.
Jeavestone tekee itsetarkoituksellisen mutkikasta, joka on musiikillisesti lähellä
väkivaltarikollinen Jukka Tolosen 1970-luvun tuotantoa. Eli Spices, Species & Poetry Petrol tarjoaa tiuhaan vaihtuvia tahtilajeja, kitarasooloja ja hullunkurista asennetta.
Siksi se vaatii kuuntelijaltaan kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Tarttuvia kertosäkeitä tältä levyltä on aivan turha etsiä. Rumpalin taiteilijanimestä on kyllä annettava erityis maininta: se on Kingo.
(7) Tuomas Kokko
Weltmusik-Magazin (GER) 17.07.2008
Als das Album bei uns ankam, dachten wir angesichts des typischen Flowerpower-Artworks der CD, Iron Butterfly oder Jefferson Airplane hätten sich zu einer neuen CD aufgerafft. Doch weit gefehlt: “Spices, Species and Poetry Petrol” stammt von einer erst 1999 gegründeten Band. Ihre Remeniszenz an die 60/70er-Jahre bei der Gestaltung des Covers allerdings ist ganz bewusst, denn ihre Musik könnte durchaus von oben genannten Bands stammen.
Klangprägend in der Musik von Jeavestone sind Querflöte und Gitarren. Eine stilistische Einordnung ist hier aber verdammt schwer. Von ätherischen Passagen bis zu knallharten Metalsounds ist hier die volle Bandbreite geboten. Manchmal greifen sie zu jazzigen Soli oder groovenden Beats. Nichts für Langweiler oder engstirnige Puristen also. Dass Jeavestone auf dem “Freakshow Artrock Festival” auftraten, versteht sich irgendwo von selbst.
Das Album erfordert mehrmaliges Anhören, wobei jeder Durchgang mehr Freude bereitet. Kurz: Progressive-Art-Rock mit 70er-Jahre-Flair von einer sehr talentierten jungen Band.
Norbert Jäger
The Scourger's Reviews of Finnish Rock Recording 18.08.2008
I really looked forward to Jeavestone's second album, and I must say it's even
beyond what I expected. The first two tracks are the same kind of prog'n'roll as
on "Mind the Soup", but then it gets more experimental and also proggier than
ever before. Their sense of humour is still something that makes the band special -
just check out the cover and comic booklet - and even a track like "The Power of
Swankle", which is anything but serious, is fun to listen to repeated times.
The arrangements, with harmony vocals, flute, strings, vibes, etc, are very
well-done and often offer positive surprises.
"Spices, Species and Poetry Petrol" is a fairly challening album - one reason
is all the key changes in the melodies - and it took me a few listens before I really
got it. But now, it feels like it will be one of those albums that I can listen to
for years.
The album is warmly recommended, and a must-have for fans of classic prog with
a sense of humour.
Highlight: Daytime Escape/Veijo the Rattlesnake
****1/2 Michael Karlsson
Guitars galore xx.08.2008
Hei! Das ist die bisher freudigste Überraschung in diesem
Jahr was Musik betrifft. Einen Riesensprung nach vorne hat diese Band gemacht.
Und ihr zweites Album hier ist nun der Beweis, dass selbst in dem kleinen
finnischen Bade- und Ferienort Kalajoki am Bottnischen Meerbusen knapp 300 km
südlich des nördlichen Polarkreises bewusstseinswerweiternde Substanzen in
Gebrauch sind. Hippies aus Pohjanmaa, wer hütte das gedacht! Aber eigentlich
dann doch nicht so abwegig. Nur in der Ruhe und Abgeschiedenheit Nordfinnlands
hat man wahrscheinlich genug Zeit und Muße, alte Platten von Jade Warrior,
Caravan, Jethro Tull, Gentle Giant und vielleicht auch Yes so akribisch zu
studieren. Ein bisschen Tyrannosaurus Rex bzw. T.Rex sind auch noch dazwischen
geraten bei diesen Studien. Während die erste EP von Jeavestone 2001 noch nach
stinknormalem wenig inspiriertem Hardrock klang und das erste Album 2005 zwar
mit mehr Ideen, aber einer kruden Mischung aus modernem Prog und antiquiertem
Acid Rock aufwartete, ist diese neue Scheibe ein sprudelnder Quell von
fantasievollen Klängen, Melodien und Rhythmen. Kraftvolle, robuste und dennoch
groovende Glamrock Nummern wechseln mit folkloristischen, mehrstimmig
gesungenen Psych Pop Schätzchen und mit verschachtelten aber angenehm
unprätenziösen Progrock Gebilden. Schöne Melodien, einfallsreiche Arrangements,
abwechslungsreiche und aufwändige Instrumentierung mit Flöten, Klarinetten,
Saxophon, Streichern und allerlei Schlagwerk und Tasteninstrumenten neben der
üblichen Standardausrüstung einer Rockband. Die ganze Platte ist wie das Cover,
sehr bunt. Ein kleines Comic Heftchen mit einer gezeichneten Suche nach einem
verloren gegangenen Musiker liegt der CD bei. Leider bisher kein Vinyl. Die
einzelnen Tracks sind wie gesagt recht unterschiedlich, sowohl in der
stilistischen Prägung wie auch in ihrer Länge. Doch fügt sich alles zu einem
wunderbaren Gesamtklangbild, das man in einem Zug hören sollte, auch wenn sich
einzelne Tracks sogar zu Singles eignen würden. Neben dieser musikalischen
Vielfalt und Abwechslung ist es vor allem die Leichtigkeit und der leise Humor,
der aus einigen Songs spricht, was mir gefällt. Unwillkürlich muss ich an Frank
Zappa denken, der ja auch kein Kind von Traurigkeit war. Die Finnen hier aber
verfügen wohl vor allem über ein gehöriges Maß an Selbstironie. Progrock kann
also auch witzig sein und unbeschwert. Je öfter ich die Platte höre, desto
deutlicher wird sie zu meinem Favoriten in 2008. Dagegen sind die Fleet Foxes
dann tatsächlich prätenziös, weil ihnen dieses hörbare Augenzwinkern fehlt,
wenn ihr wisst was ich meine. Diese Platte gehört auf Vinyl, Christian. Unbedingt!
*****
Salon seudun sanomat 23.08.2008
Suomessa tehdään tätä nykyä perin laadukasta progressiivista rockia.
Tätä musiikkia ei löydä hitti- tai radiosoittolistoja tutkimalla.
Proge on harvojen herkkua.
Presence Records on yksi uuden kotimaisen progen pesäpaikoista. Levymerkin kautta on jo julkaistu muutamia mielenkiintoisia levyjä, joista tuoreimpien joukkoon kuuluu Jeavestonen kakkoslevy Spices, Species & Poetry Petrol.
Levyä kuunnellessa tulee useammankin kerran mieleen, että tämä viiden muusikon muodostama porukka on tehnyt kotiläksynsä erinomaisesti. Omaa musiikkia sisältävän levyn anti on monipuolista progea, jonka juuret ovat vahvasti 70-luvulla.
Tyylillisesti Jeavestone seikkailee brittiläisen Canterbury-soundin ja saksalaistyylisen progen maailmassa. Caravan, Hatfield & The North sekä Amon Düül tulevat hyvällä tavalla mieleen Spices, Species & Poetry Petrol -levyä kuunnellessa.
Perusinstrumenttien ohella musiikissa soivat kauniisti huilu ja persoonallisen sävynsä soittoon tuova melodika. Soiton ohella laulu on Jeavestonella ensiluokkaisesti hallussa. Miesäänien jatkeeksi bändin naislaulaja-huilisti Angelina Galactique tuo oman lisävärinsä musiikkiin.
Spices, Species & Poetry Petrol on tyylikäs levy kaikilla mittareilla mitattuna. Ei siis ihme, ettei sitä löydy listoilta!
Veli-Matti Henttonen
Artrock.se xx.09.2008
......Symfonirock, spacerock, krautrock, artrock, psychedelia, canterbury-scenen, progmetal, neoprog, neo-baroque.... Ja, det har under åren blivit en och annan "gren" på det progressiva rockträdet. Nu tillkännages ytterligare en genre av det finska bandet "Jeavestone" som vill att deras musik skall definieras som "Prog'n Roll"!
Och det känns onekligen som att det skulle vara en rätt passande beskrivning på den lekfulla och uppfinningsrika mix av musikstilar och genrer som de serverar på sin andra fullängdare, "Spices, Species & Poetry Petrol" som kom i försomras. Jeavestones medlemmar kommer samtliga från västra Finland och bandet bildades år 1999. De har tidigare släppt dels en egenfinansierad EP som gavs ut 2001 samt sitt debutalbum "Mind the soup" som släpptes 2005.
Den nya skivan innehåller verkligen det mesta man kan önska sig som lyssnare. Från det lite lätt folkmusikklingande svänget på inledningsspåret "Quela Puente" till mer tuffa, hårdrocksaktiga partier och feta gitarriff som till exempel i andra och åttonde spåret samt lite varstans i låtarna på skivan. Det bjuds ocks på flera mer stillsamma stycken där flöjter och akustisk gitarr dominerar ljudbilden, exempelvis på 5:e stycket "Daytime escape" och på spår 7, det lilla inkilade stycket "Erg". Dessutom får vi ren och skir stämsång a’la "Crosby,Stills&Nash" på den mycket vackra fjärde låten "I'd be your Weakness". Och tilläggas skall också den fyndiga humor som bandet visar upp i texten till den reklamradioaktiga "The power of swankle". Sedan kan man ju tycka vad man vill om denna påtagliga bredd och variationsrikedom som bandet här visar upp, men en sak är säker, du får aldrig en tråkig stund som lyssnare!
För detta är nämligen en riktig godbit till skiva, så full av musikaliska överraskningar och påhittiga vändningar att jag personligen har väldigt svårt att motstå denna resa i musik. Här finns det som jag tycker att många nutida band saknar, en stor portion värme, humor och lågmäld självironi. Samtidigt så bjuds det på kompetent spelskicklighet, fina melodier, enastående sånginsatser och ett suveränt sväng. CD:n levereras förpackad i ett färgglatt och smått psykedeliskt omslag med ett kul litet seriehäfte bifogat som för tankarna till amerikanska undergroundserier från 60-talet.
Influenser från band som "Gentle Giant", "Jethro Tull", "Yes", "Moody Blues" och en hel del andra godbitar från 60/70-talet blandas på ett intelligent och skickligt sätt med bandets egen musik. Resultatet av detta hopkok har blivit ett modernt och spännande sound som utan tvekan bör tilltala även den mest inbitne och konservative progrock-nörden.
Jag inbillar mig också att ett av mina gamla favoritband, "The Tubes", influerat dem en aning lite här och där, till exempel i 8:e spåret och i mittenpartiet på den 3-delade sista låten. Kanske har jag fel men känslan finns där.
Det kan väl också nämnas att bandet nästan höll på att bli en av akterna på förra årets Slottsskogsfestival men de valdes slutligen till reserver ifall något avhopp skulle ske.
Och lite synd var det säkert att vi då inte fick möjligheten att se dem i aktion, för enligt samstämmiga röster på nätet så gör de tydligen bra ifrån sig på scenen. Vi får hoppas att de kanskeåter kan dyka upp under planeringen för nästa års festival, den 10:e upplagan av "Slottsskogen goes progressive"... Men oavsett hur det nu blir med den saken, gå och köp deras skiva och lyssna in er på finska Jeavestone, ni kommer inte att bli besvikna!
8/10 Erik Holmblad
Kaleva 25.09.2008
Hyvästä erinomaiseen
Jeavestone: Spices, Spiecies and Poetry Petrol. Presence Records 2008.
Jeavestone on aluksi vaikeasti hahmotettavaa, muodotontako vai sekavaa, hyvää vai huonoa? Taidokasta ja aidosti musikaalista tämä on. Sävellykset risteilevät laajasti jazzin, progen, suoraviivaisen rokin ja folkin mailla. Eräänlaista fuusioitua taidemusiikkia siis.
Levy vaatii monta kuuntelukertaa, mutta lopulta muodoton saa hahmon. Tämä on tarina tarinassa ja sitä kannattaa kuunnella liikoja pingottamatta.
Soitinnus on monipuolista ja osaavaa. Melodiat ovat hyviä, riffit iskeviä, sovitukset älykkäitä. Stemmat, laulu sekä soitto toimivat ja kokonaisuudet ovat ehyitä. Musiikilliset vaikutteet ja esikuvat ovat myös kohtuullisen helposti kuultavissa. Täysin oma ääni ja muotokieli on vielä etsinnässä, mutta lähellä mennään jo.
Levy on nousemassa rankingissa varsin korkealle. Tähän jaksaa ja haluaa palata yhä uudelleen, ja sävellyksissä on kuulijallekin haastetta. Aidosti musikaalista ja monipuolista musiikkia. Kokonaistuntuma on hyvästä erinomaiseen.
Risto Haapsamo
Progressive Area 13.10.2008
A l'instar de UZVA et HIDRIA SPACEFOLK, le groupe JEAVESTONE que je découvre avec ce deuxième album "Spices, Species and Poetry Petrol", est originaire de la Finlande.
Disons le sans détour, j'ai acroché dès la première écoute.
Apartenant clairement à la mouvance Progressive revival Scandinave de ces dernières années, comme THE BRIMSTONE SOLAR RADIATION BAND, BLACK BONZO ou DUNGEN, la formation finlandaise s'en distingue par son style de musique plus éclectique, son penchant pour la dérision et un son d'ensemble moins roots. Les arrangements sont colorés et spontanés grâce notamment aux nombreux invités et leurs instruments acoustiques.
Bien péchu et enjoué, le latino "¡Quela Puente!" débute les festivités avec éclat. Court mais stimulant. Idéal pour interpeller l'auditeur.
"The Plastic Landscaper" accroche bien avec ses guitares tranchantes et sa rythmique efficace. L'agencement des voix ainsi que les breaks me rappellent le groupe YES à l'époque de "90125" ou "Drama".
JEAVESTONE intrigue sans pour cela détonner avec le Jazzy "The Power of Swankle(tm)"et son interprétation complètement barrée. Un titre, en apparence mineur, sans l'être.
Changement de climat avec le nostagique "I'd be your Weakness" qui plane avec talents, sur les plates bandes de PORCUPINE TREE. L'apport du violon et de la flûte transcande cette composition enchanteresse.
Plus épique, "Daytime Escape/Veijo The Rattlesnake" est à nouveau une grande réussite. Introduction intime et bucolique, développement en crescendo, et final tout en puissance composent la structure gagnante de ce hit.
Je vous laisse découvrir la suite par vous même car si vous êtes encore là à lire cette article, c'est certainement que ce groupe vous interpelle.
Rien à écarter dans ce disque malgré la diversité de ses titres. Le bouquet final est pleinement assuré avec l'ambitieux triptique " (1.) Innocence (2.) Voices of the shadows (3.) The Relief".
Ce "Spices, Species and Poetry Petro" de JEAVESTONE ainsi que "Do5" de MAHOGANY FROG représente, à mes yeux, les deux bonnes surprises de cette année.
Paskinel
Hifimaailma 27.10.2008
Jeavestone on nuorehko kotimainen rockyhtye Kalajoelta. Tätä uutuutta, joka on yhtyeen toinen pitkäsoitto
, on jopa jossain määrin hypetetty. Bändin musiikki onkin ennakkoluulotonta ja omalla tavallaan
mainiota. Sitä on kuvattu prog'n'rolliksi, mikä onkin sikäli totta että musiikki
on vaihtelevaa , sen sekaan sotketaan kaikenlaista jännää ja tyylilajit vaihtelevat kappaleesta
toiseen. Vaikutteina kuultavat hyvinkin erilaiset suuruudet: Zappa, Tolonen, Doors, David Bowie, Neil Young ja Pohjola.
Kovin modernia Jeavestonen musiikki ei kuitenkaan ole. Se asettuu tukevasti seiskytluvun musiikkiperinteeseen ja
seuraa hienosti Wigwamin ja Tasavallan Presidentin jälkiä. Oman leimansa musiikkiin antavat folk vaikutteet
, brazil-jazzsävyt ja stoner-rock hitaanpuolisine tempoineen ja karheine soundeineen. Levyä voi suositella
perusrockin ystäville, mutta kyllä jotkut progenkin kuuntelijat löytät tästä kylliksi
mielenkiintoista useammaksi kuuntelukerraksi.
Levyn äänitys on perustaltaan hyvä ja dynaaminen mutta paikoin hiukan lavea ja selkiintymätön
4/5 Pirkka Ruishalme
merlinprog.com xx.xx.2008
Hvordan blande mange stilarter uten å tryne delvis, eller totalt? Ja,
det er jammen et tusenkronersspørsmål! Mange har forsøkt, og ære være de
for det, men sjansen for og mislykkes er rimelig stor. Finnene
balanserer her på stram line, og kommer seg elegant i må. Med sin
selvdefinerte prog`n`roll, mikser de stiler til den store gullmedalje.
Riktig friskt blir det også, og obo, vibrafon, bratsj, cello og
klarinett brukes med kløkt slik at enhver musikkelsker bør få ståpels.
Morsomme er Jeaveston også, og det er alltid like herlig så lenge det
ikke overdrives. Humor er sjelden å forakte, og på " The Power Of
Swankle" er de i sitt ess, og Frank Zappa`s ånd nikker nok
anerkjennende. I forhold til debutskiva " Mind The Soup", har dette
ensemblet virkelig lagt en alen til sin vekst, som det heter på moderne
slang. Dynamikken er formidabel, og kjeder du deg her er du rimelig
blasert for og s i det pent. Musikalsk intelligens, modenhet og kløkt
spritet opp med akustiske delikatesser, psykedelisk krydder og litt
jazzflørt. Dette er musikk for de som liker særpreg og identitet, og som
gjerne koser seg med ingredienser som spilleglede og humor.
Ulf Backstrøm
mwe3.com 14.01.2009
you imagine if Graham Nash took a one way ticket on the Marrakesh
Express and never came back? Psychedelic space music pioneers Jeavestone
come from Finland and like the best Finnish music, their 2008 CD Spices,
Species & Poetry Petrol is expertly played. Steve Hillage
era Gong style vintage ‘70s space madness mix things up with
a modern slant on pop songwriting ala late period Hollies and early
CSN&Y. Catchy melodies and a solid beat push Jeavestone to the
top of the prog-pop heap. The first 5 tracks here form an amazing
Side 1 with an intriguing pop attitude.
Robert Silverstein
arlequins.it xx.xx.2008
La prima cosa che viene da dire è che i Jeavestone siano un gruppo ruffiano, che abbiano individuato bene il filone giusto del momento giusto e che sostanzialmente sia tutto lì. Poi il disco lo riascolto, lo ascolto ancora e mi trovo a non levarlo dal lettore e farlo ripartire ancora e ancora. Ecco che il disco mi appare e si conforma nella mia testa con la sua reale potenzialità. La materializzazione sonora mi fa capire che in parte possa essere vero quanto detto nell’incipit, ma mi fa trovare molto, molto di più. Intanto questi finnici, alla seconda uscita, sono giovani e direi estremamente sinceri. Hanno superato la semplicità e l’ingenuità della prima incisione (Mind The Soup, 2005, interamente ascoltabile a questo indirizzo http://www.musex.fi/midem2006) con un disco articolato e solo apparentemente dalle trame semplici ed orecchiabili. Un po’ come fanno i vicini di casa Black Bonzo e Beardfish, i Jeavestone puntano su un prog in inglese dalle sonorità vintage e dalle costruzioni molto cangianti e dinamiche, unendo prog dei primi ’70 con pop, psichedelica, beat e jazz. Ed è proprio quest’ultimo, seppur dosato e non buttato ovunque a dare un tocco personale ad alcuni brani.
Ho detto di trame solo apparentemente semplici, perchè ad un ascolto superficiale l’idea potrebbe essere quella, invece caratteristico è l’uso massiccio ma intelligente di sincopi, tempi dispari, break con cambi di tempo, alternati a parti di calma, semplicemente affidati a flauti, violini o chitarra acustica. Alcuni momenti portano ad un folk di stampo europeo generalizzato. Riferimenti forti che si possono riportare mi costringono a fare nomi quali Beatles, The Who, Frank Zappa, ma anche di Rush, dei connazionali Kingston Wall e, perchè no, di Hackett in alcuni suoi temi elettrici e nella maniacale cura dei particolari.
E voglio capire chi e come, riesca a passare immune e non affascinato dall’assolo di sax soprano nel finale della minisuite “Innocence/Voices Of The Shadows/The Relief” o dalle trame hard rock/beat/prog di “The Plastic Landscaper”, un brano che supera di poco i tre minuti e offre un condensato di situazioni impressionante, o ancora dal coro con intermezzi canterburyani di “The Power of Swankle(tm)”, come dalle dolci e jazzate parti strumentali di “Your Turn to Run”, dominate dallo splendido flauto.
Altra particolarità divertente della band è che tra i nomi ci siano un bassista dal cognome Glorioso e la flautista, tastierista, cantante dal cognome Galactique! Nomi e garanzie di pari passo, per uno dei migliori usi del materiale beatleasiano (assieme agli XTC) e qui, ancora a dimostrazione, valga l’inizio della citata minisuite a metà tra Paul McCartney e una qualche Romanza italiana.
Ampie e molto presenti le parti vocali, con cantati di grande qualità, precisi e dai cori ben impastati. Da notare come il cantante, chitarrista, tastierista e compositore Jim Goldworth, citi la mancanza di ascolti prog nella propria vita ed esaltando quasi esclusivamente la sua formazione beatlesiana. Ottima ed equilibrata la sezione ritmica, che esprime tecnica e fantasia invidiabile senza mai ostentare. Sull’onda creata da questa uscita, sarà ristampato anche il primo disco, passato ai più inosservato. Credo di non sbagliare nel consigliare caldamente questo disco a tutti gli appassionati. Per avere un mano un prodotto che certamente darà soddisfazioni.
Roberto Vanali
progwereld.org 15.11.2009
Met “Spices Species And Poetry Petrol” zet Jeavestone een logische stap voorwaarts na het sprankelende debuutalbum “Mind The Soup”. Het blijkt niet alleen een stap voorwaarts te zijn maar tevens een stap in een wat andere richting. Humor voert naast de geinige muziek nog altijd de boventoon, maar het zijn de jazzy elementen die steeds meer opvallen. Verder wordt op dit album meer gebruik gemaakt van fluit en het karakteristieke Jeavestone instrument de melodica, een combinatie van blaasinstrument en klavier. Omdat ieder kind in Finland dit instrument speelt (of moet spelen) kan het als equivalent van de Nederlandse blokfluit worden beschouwd.
Op de eerste twee nummers wordt de lijn van “Mind The Soup” nog even voortgezet met krachtige en energieke rock. De groep verstaat daarbij de kunst om een nummer absoluut geen seconde te lang te laten duren.
Voorbeeld van de humor is niet alleen The Plastic Landscaper maar ook het onvolprezen The Power Of Swankle. Op een geweldige manier wordt hier de Amerikaanse commerciële televisie op de hak genomen, inclusief de gemaakte tandpastalach en het vrouwelijke gekir. Het nummer is eigenlijk een als parodie nagespeelde reclamecommercial van een zinloos product (Swankle). Naast humor gaat het muzikaal ook een wat andere richting op dan dat we gewend zijn. Canterbury en jazz elementen flitsen aan je voorbij, terwijl het rustige I’d Be Your Weakness weer iets weg heeft van de muziek van Crosby, Stills, Nash & Young.
Dat de groepsleden natuurlijk ooit ook naar retromuziek hebben geluisterd mag wel blijken uit het Gentle Giant-achtige Daytime Escape / Veijo The Rattlesnake. Dromerig met jazzy invloeden aan het begin maar stilaan opbouwend naar een stuk zwaarder en met spattend gitaarwerk voorzien eind.
Zo vervolgt de muziek stuiterend zijn weg en krijg je geen seconde kans om je te vervelen. Luister maar eens naar het originele tussenstuk op Your Turn to Run. De laatste tien minuten zijn ingeruimd voor het drieluik Innocence / Voices Of The Shadows / The Relief. Een drieluik waar weer een ander gezicht van Jeavestone opduikt. Via gevoelige en mooie zang van Jim Goldworth en Angelina Galactique naar een stuk onvervalst driekwartsmaat gitaarspel a la Status Quo op gitaar om te eindigen met een klassiek aandoend slot op hobo.
“Spices Species And Poetry Petrol” heeft meer luisterbeurten nodig om te doorgronden dan “Mind The Soup”. Het maakt deze schijf absoluut niet minder sterk. De groep is drukdoende met het schrijven van een derde album dat in 2010 het licht moet zien. Het moet raar lopen wanneer we Jeavestone dat jaar niet op de Nederlandse concertpodia kunnen bewonderen.
Hans Ravensbergen
Background Magazine 12.11.2009
Jeavestone is a Finnish band with a unique style. Jim Goldworth (lead vocals, guitar and keyboards), Mickey Maniac (backing vocals, guitar and keyboards), Tommy Glorioso (bass guitar, castanets), Angelina Galactique (backing vocals, flute and keyboards) and Kingo (drums and percussion) are together since 1999 and this is their second effort. Spices, Species And Poetry Petrol is a melting pot of folk, heavy guitar riffs and many flute solos. Every track is an imaginative creation with a mixture of different styles. The band members themselves call it prog ‘n roll.
Most unconventional tracks are Quela Pienta, The Power Of Swankle and Rapist's Tango, a jazzy tune with funny lyrics. In my opinion, the best track is I'd Be Your Weakness, a combination of Crosby, Stills & Nash with a Camelesque flute solo and in the middle section a nice violin solo. Another fine track is Daytime Escape / Viejo the Rattlesnakes, that begins as a perfect early classic Camel-song with flute and tender vocals. Beautiful, especially on a Sunday morning. The second part of this track is heavier with guitar riffs and jazzy community singing. Erg, the shortest song, is very much in the vein of German band Rousseau. The longest track Innocence / Voice Of The Shadows / The Relief starts as Genesis, in the middle section a combination of Focus and Camel with heavy Status Quo guitar riffs and ending with flutes and acoustic guitars.
After listening to this album several times and comparing it to their debut album Mind The Soup (2008, **-), I like this one slightly better.
*** Cor Smeets (edited by Peter Willemsen)